Victor Hugon palapeli löysi Nobelin rauhanpalkintonsa silti Ronja, Ryövärin tytär kasvoi ja muutti pois.

Mistä on hetkellinen nautinto tehty? Vanhoista kirjoista, palapeleistä sekä Ronjasta. Kiehtova isä-tytär -suhde. Olen kateellinen. Olen huono mutta erinomaisen mainio luovuttaja. Ei, tässä ominaisuudessa en ole huono. Kertokaa mitä tarkoittaa särmä? PURKAUS. Kuin pahainen islantilainen Eyjafjalla, haluan sotkea liikenteen. Turhaudun. Tuhkaan kaiken alleni. Ei helvetti, ei särmä ole akateeminen termi. Olen ärsyyntynyt. Kyyneleet ovat vaihtuneet vihaksi. En ole pitkiin aikoihin ollut vihainen. Viha on voimaa antava tunne. Ei saa****na sairaita ihmisiä voida odotuttaa kuukautta. Tiedän mitä on tulossa. Vihan jälkeen tunneli alas pimeyteen on yhtä pitkä kuin mainareiden tunneli heidän kauhun(?...vai oliko kaivos sittenkin maailman turvallisin paikka???) maanalaiseen maailmaan. You should have known...nukkuakko vaiko eikö? Siinä taas pohdittavaa kerrakseen. Painajaisia toivon, kiitos!

Elämän kunnioittaminen.

"Mutta jääkö sitten elämäntahdon osaksi ainoastaan ajelehtiminen eteenpäin vailla mitään ajattelua vaiko sortuminen pessimistiseen käsitykseensä? Ei. Sen täytyy tosin purjehtia rannattoman meren yli. Mutta se voi vetää purjeet mastoon ja ohjata kulkunsa varmaa suuntaa seuraten." A. Schweitzer.

Luottaako?

"Herätkää ja kuunnelkaa, te yksinäiset! Huomispäivän tuulet puhaltavat salaisin siiveniskuin; ja herkkiä korvia kohtaa hyvä sanoma." F. Nietzshe.

 Uskoakko?

"Äskeinen toimettomuus on kuin pois pyyhkäisty, profetaalinen suuttumus nostaa hänet myrskysiivilleen, hänen lauluunsa tulee teräksen kalkahdus ja hänen kaunopuheisuutensa saa musertavan voiman." 

(Kuvaus Victor Hugon silloisesta 1850-luvulla alkaneesta uudesta ja mahtavasta runouden aikakauden kynän tuotosten voimasta.) 

Nostaako? Saanko?

"Kevät tuli tulemistaan ja Ronja oli huolissaan hetkestä, jona hänen pitäisi kertoa Matiakselle että aikoi taas muuttaa Karhuluolaan. Mutta Matias oli ihmeellinen mies, ei koskaan voinut tietää mitä hänellä oli mielessään." A. Lindgren. 

Niin. Hän oli ihmeellinen mies. Kuuletko siellä jossain? Olit aina niin ymmärtäväinen.

Keskityn asiaan jos toiseen toisinaan vartin verran toisinaan 45 minuuttia. Kolme varttia olkoon ollut ehdoton maximini tälle syksylle. Kyllä, olen aina ollut kärsimätön. Mutta nyt elämme aikoja, jolloin kärsimättömistä kärsimättömin tekee omia ennätyksiään olemalla heikko ja hädänalainen. Mutta tästäkin huolimatta koko elämäni ajan kattava keskittymisennätys on tänä murheellisena syksynä syntynyt: 3-4 tuntia. Aikaa en kellottanut mutta arvioni ei voi heittää enempää kuin 30 minuuttia. Tässä tulos lapsenomaisesta maailmastani. Kuitenkin todellisuudessa tämä kuvastaa aikuisen ihmisen keskittymisen huipputulosta, ällistyttävää, kokeilkaa, tämän tekeminen puhdistaa ja rauhoittaa mieltä. Saanko esitellä, tuhannen palan palapeli:

Ehkä vielä tapaamme. Täällä. Olemme sveitsiläisiä ja teemme juustoa. Ja omistamme 6 vuohea.