torstai 7. lokakuuta 2010

Unien kauneimmat sävyt ja murhaavimmat käänteet part.1

Dreams hang in the air... Ihminen nukkuu elämästään kolmasosan. Minä nukun taatusti enemmän. Pidän nukkumisesta, tykkään päikkäreistä. Vaadin kuolaa tyynylle. Molemmille reunoille ja niin, että kun tyynyliinan pistää pesuun, on tyynyyn jäänyt erinäisiä kuolatahroja, härskii, juu tiedän mutta kertoo päikkäreiden laadusta.

Voidaan todeta elämän menevän suurimmilta osin tietynlaisissa koomissa. On sunnuntaikooma, koko viikonlopun kestävää koomaa, unikoomaa, valitettavasti toiset erinäisistä syistä joutuvat koomaan, äitiyskooma ja mielen kooma, kukin luonnehtikoon omat koomansa.


Uni parhaimmillaan on kaunista. Ihminen on kaunis nukkuessa, viaton. Olen nähnyt myös toisenlaisen uinuvan potilaan, valitettavasti hänestä ei tullut tälläistä mielikuvaa. Hän vapisi, hengitti huonosti mutta toisaalta hän oli kovin lapsenomainen. Ristiriitaista. Kaipaan niin. 
"Ihmisen unessa on havaittu olevan selvästi erilaisia tiloja, joiden on huomattu vaihtelevan 90–100 minuutin sykleissä. Kevyen unen ja valvetilan EEG- eli aivosähkökäyrissä ei ole paljoakaan eroa. Syvä uni eroaa enemmänkin valvetilasta. Ihminen vaipuu nukahtaessaan ensin kevyeen uneen, josta hän siirtyy noin puolen tunnin päästä syvään uneen. Syvä uni muuttuu jossain vaiheessa REM-uneksi eli uneksi, jonka aikana pulssi kiihtyy ja autonominen hermosto aktivoituu. Aivosähkökäyrä muistuttaa paljon hereillä olevan sähkökäyrää ja silmät liikkuvat unen aikana paljon; tästä tuleekin nimitys "Rapid Eye Movement" -uni eli vilkeuni. Lopulta REM-uni muuttuu taas syväksi uneksi. Tämä sykli toistuu yleensä monta kertaa yössä. Pääsääntönä voidaan pitää, että alkuyöstä nukutaan enimmäkseen syvää unta ja loppuyöstä REM-unta sekä kevyttä unta."

Toivoa sopii, että minunkin yöni sujuisi yllä kuvatun lailla. Enää en ihmettele kohonnutta verenpainettani. Olen kuin pahainen keski-ikäinen kriisiläinen korkeine verenpaineineen sekä uniongelmineen. Ei kai enää tarvitse aikuistua, lapsi tarvitsee unta kehittyäkseen.  


Heille tiedoksi, jotka toteavat "onneksi olkoon, sinä sentäs nukut", tuomitsette liian aikaisin, liian vähäisin tiedoin. Toisinaan kun aamuisin herää toivoo, että yön tunteina olisi vieraillut toisessa maailmassa, omassa alitajuntaisessa maailmassa, jonne pääsyyn tarvitaan usein muutakin kuin pullollinen viiniä ja korkinavaaja. Painajaisia ei kai kukaan halua. Entä uni lomasta, jossa kookospuiden alla tarjoilijat kantavat eteesi huurteisia kookosdrinksuja, puut notkuvat tuoreista ananaksista, ilmassa tuoksuu paratiisi, edessä kimaltelee kirkas sininen meri ja taustalla soi letkeetä musiikkia. Kiitos kyllä! Tiekkö taas sitä tunnetta, jossa koko yön olet vaihtanut paikkaa valonnopeudella, draamaa on enemmän kuin kolmen kimpassa ja juonenkäänteet eivät noudata liikennesääntöjä, vaan kolmion takaa tullaan suoraan kasvojen eteen. Kuolleita kannetaan niskakarvoista pois saunanlauteilta. Koti ei enää ole koti. Ystäväsi tuntuvat vierailta, rakkainpasi ei enää tunne sinua. Entä jos koko yö on tuota nopeaa silmien pyörittelyä, hätääntynyt ilme kasvoilla etsii ulospääsyä. On pelkkä musta hallitsematon tunneli. Ei valoa.  


Olen väsynyt, en ole nukkunut. Olen ollut toisessa maailmassa koko yön. Pahin painajaiseni tähän saakka on liittynyt asikaspalveluhetkeen, jossa minua väsyttää ja asiakkaita kassalle putkahtaa joka suunnasta, asiakkaita on Atlantin verran. Haluan torkkua, sanon sen heille, mutta he eivät välitä, vaan tökkivät ja vaativat palvelua. Herään unesta väsyneenä. Olen tehnyt 6 tunnin työpäivän. Niin. Tämä ei enää ole painajainen, mittasuhteet ovat muuttuneet. Tässä unessa kukaan ei kuole, tästa unesta herään.


Mustaa. Olen nähnyt unia elävistä ja kuolleista. Parhaimmat unet ovat kuolleista. Toivoisin asian olevan toisin. Pääsen lähelle, kuulen äänen, tunnen kosketuksen, voin keskustella, istua auton kyydissä kuolleen kanssa. Elämä ei päättynytkään. Tahdon siis nukkua, olen hänen lähellään, en vain kykene hallitsemaan tilanteita. Pyydän häntä tulemaan, saan painajaisia. Niin tai näin, pelkkiä painajaisia. Lohdutus ja kaivattu hetki: hän tulee toisinaan pyytämättä mutta aivan liian harvoin. Herään hiljaa itkien todellisuus on raastavaa, raakaa, inhottavaa, kaikkea ikävää. En tiedä enää pidänkö nukkumisesta. Kello on 0:23, nyt pelkään, en halua nukkumaan. 


Tule minua vastaan. Tule portaille ja vie minut mukanasi. Kiltti. Edes tunniksi pariksi.

1 kommentti:

  1. Sounds: Wonderful life ->
    http://www.youtube.com/watch?v=1FE_dxZi9pE
    Niin. Kaikkea muuta. Black huumor, parasta.

    VastaaPoista