perjantai 15. lokakuuta 2010

Unettoman yön raaka rehellisyys.

Toisinaan muotoilut ja maalailut ovat liikaa. Ne tekevät asioista kauniita. Ne ovat vaikeiden asioiden ja totuuden välttelyä. Ahdistavan rehellinen ranskalainen viiva on paljas, kylmä ja suora. Tänään on niiden vuoro. Seuraavalla "harjoitan" laajempaa biblioterapiaa.
- Erosin kirkosta.
- Olen kärsinyt univaikeuksista, en saa unta.
- Otin viidennen tatuoinnin.
- Itkin juuri.
- Viime viikko oli hyvä.
- Tämä viikko raskas.
- Missä olet?
- Kyynel.
- Olen taas lintsannut. Elämältäni.
- Hävettää.
- Mitä muut minusta ajattelevat?
- Katsoin elokuvan Pope Johanna.
- Katsoin elokuvan Eat pray love.
- Ostettiin parisänky, iso.
- Seurasin Chilen mainareiden pelastusoperaatiota melkein vuorokauden. Itkin.
- Ostin hautakynttilän.
- Ostin kaksi kirjaa kahdella eurolla. Taidefilosofiaa sekä kirjallisuusterapiaa.
- Odotan aikaa hoitoon.
- On niin ikävä.
- Tämä on surkea!


I wanna live. I wanna give. I've been a miner. For a heart of gold.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti