...aloittanut tänään paljon uutta - viihteellistä, kutsutaan myös "yhteiseksi harrastukseksi" sekä vakavaa, kutsutaan myös "Projekti ikuisuudeksiko?". Niin. Jännitävä päivä. Huomaan pyhäinpäivän jälkeisessä nousun hurmoksessa näkeväni hieman valoa ja johdatusta. Tarvitsen vain uskallusta, uskallusta, uskallusta ja onnea.
Eilen oli itkuinen päivä. Murheellisista murheellisin taas pitkiin aikoihin. Mikään ei tuntunut onnistuvan. Iltaa kohden kasvoin, kuu nousi esiin viimeistään alkuyön karkkireissulla. Voi kuinka se hennon hohteen loi. En kuitenkaan saanut toivomiani painajaisia. Aamulla heräsin hieman pettynein fiiliksin.
Nyt kello puoli kolme yöllä reippain mielin totean "kaikella tarkoituksensa", jotkut vain joutuvat maksamaan siitä (tarkoituksesta ja sen löytämisestä) liian kovan hinnan. Elämä on tuskaisen epäreilua. Toisaalta uskallan uskoa niinkin kliseeseen kuin "what goes around, comes around". joten totean (juujuu, kilttityttö ivallisesti ja pahoin ajatuksin) "ha ha!", Simpsoneiden Nelsonia mukaillen.
Ha Ha! Olkaa kilttejä toisillenne! Ollaan kilttejä kaikille! Ei viitsitä valehdella ja pettää. Ollaan avoimia! Jooko? Tyhmä, idealisti ja naiivi minä haluaa taas sokeasti uskoa ihmisiin ja heidän/teidän hyvyyteen.
LET'S MAKE LOVE NOT WAR.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti