maanantai 25. lokakuuta 2010

Pimeä, pimeämpi, pimein.


Pelkään. En ole koskaan tuntenut tällaisia tunteita kun nyt juuri tunnen. En kuvitellut että tunneli vielä mustemmaksi muuttuisi.

Tukehdun. Moottori yskii. Savua hengitän.

Hukun. En pintaa löydä meren mustista aalloista. 

Eksyn. Metsä tyhjä on. Ei valo kajasta, ei väriä heijasta.

Sokeana tietä käsillä tunnustan, polvillani sorassa olen.

Hiljaisuus valtavin. On ääni äänettömiin. Heikko huuto hädässä hukkui.

Meren aallot mua houkuttaa. Kylmyyteen kietokaa. Pois minut viekää.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti