I want it over by now.

Ihanuus on käyttää kappaleiden lyriikoita otsikkoina. Rauhoittavaa piiloutua toisen kirjoittamien ajatusten taakse. Sitä hetken luulee olevansa keksinyt elämän juonen. Niin minäkin luulin. Oli ongelmia, joiden olemassa olon myönsin, kävin läpi prosessin, toivuin, hymyilin ja jatkoin.

Uskoin hetken maailman pelastukseen. Näin sunnuntai-iltana, ennen maanantaiaamua oksettaa hypätä pyörän selkään ja jahdata sitä oravaa taas viikon ajan. Viikossa on kaksi puolitoista päivää aikaa olla itsensä kanssa, aikaa etsiä sisäistä rauhaa. Sen hetken kun kriittinen minä kaivautui esiin, oli kauppareissun kotimatka jo edennyt Kalevan kodin puoleiselle osuudelle.  Mielessäni jaan aina käveltävän matkan osiin. Siinä vaiheessa kun napeista kuului napsutus ja kitara, muistin viime syksyn, olin satojen merien etsijä. En enää ole ollut sitä hetkeen. Olen tyytynyt nykyisyyteen.

Näin kolme koiraa yhden miehen kanssa, joka oli pukeutunut valkoiseen paitaan ja mustiin housuihin. Kaikki koirat olivat eri värisiä ja eri kokoisia. Olin hetken hänelle kateellinen. En tuntenut miestä, jokin hänessä sai minut kiinnittämään huomiota omaan maailmaani. En tiedä oliko se asetelma ihmisen johtajuudesta niihin hurttiin nähden. Jokin arvojärjestys heidänkin talossaan on. Toivon, että se pienin, mielestäni viattomin vaalea koira olisi se, joka haukkuisi viimeisen haukun. Ihan vaan siitä syystä, että kaikki pieni on suloista. En pysäyttänyt tätä miestä kolmen koiran kanssa. Olisi ollut ennenkuulumatonta pysäyttää mies ja kysyä kuulumisia. Ei se ei ole meidän kulttuuria. Tunsin syyllisyyttä siitä, että seurasin häntä niinkin pitkään kun seurasin. Olin hetken hullu stalkkaaja. Joidenkin määritelmien mukaan. Pointtini taitaa olla tämä: en halua olla koira, jota vedetään hihnassa. Haluan olla se, joka pukeutuu valkoiseen ja mustaan. Nokkelasti totean, ettei elämä ole valkoista ja mustaa. Vaikeaa? Niin minustakin.

Haluan nähdä ne sadat meret täällä kotona. En kaipaa sielunvaellusmatkaa itään, enkä etelään. Minun täytyy löytää paikka siellä missä koti on. Kodin paikan määrittäminen on helppoa, sen mitä kodin ympärille tahdon onkin jo asteen haastavampaa. Sen mitä elämältäni toivon, tuntuu olevan mahdotonta saavuttaa.

"Rauha kodittoman tähdenlennon ajan vain kaunis, tyyni. Valitsen yhden meren ja oudon veneen, joka soutais mut pois.

Meren velho, juomasta juovun ja saan
olla lapsi sen, ihmeitä vaan
yksinoloa, kasvoja uskovia
Alku-uniin teemapuistoja,
kuusenkylkiä, taikatalvia
Kauniin laulun ajan
tuska hukkuu."