On lähes järjetöntä avata kirjekuori, jonka sisältö paljastaa viimeisen tuomion. Maailma on jo pysähtynyt. Seuraan taas mustia kirjaimia. Yritän kuunnella. Laitan musiikin korville, jotta en kuuntelisi.
Kertokaa, jos kuulette linnun laulavan. Ne nukkuvat jo. Kertokaa, jos kuulette kuolleen heränneen. Nekin nukkuvat. Kait?
Nyt on se tunti, jolloin kaivataan. Kukaan ei nuku, on tyhjä huone, valkoinen ja puhdas.
On vain tuhkaa ja multaa.
Kaksi kreikkalaista tujoittaa minua, toinen hieman hämillään kultainen rusetti kaulassa. Ainoastaan haamut ovat käytävässä. Olen sanojeni luomus. -Olen sekaisin.
Surusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti