En ymmärrä tekniikasta paljoa mitään. En ymmärrä derivoinnista mitään. En ymmärrä ihmisten kylmyyttä. Suora saa olla, kaipaan hieman avarakatseisempaa ymmärrystä. Ymmärrän, että maailmassa tapahtuu paljon merkityksellisiä ja merkityksettömiä asioita, jotka vetoavat toisiin enemmän kuin toisiin. Ilma on täynnä subjektiivisia kokemuksia, hyvä niin. Hyväksyn ihmisten erilaiset reaktiot. En vain aina ymmärrä.
Oma vikani humanisti itsessäni, ei vain aina ymmärrä kuinka tärkeäksi nähdään tuoda ihmisestä se paha esiin. Olen surullinen taas huomattuani, että maailma on paha meidän kaikkien ajatusten vuoksi.
Otan tämän henkilökohtaisesti. Todennäköisesti. Olen puolueellinen arvioimaan omaa toimintaani. Me kaikki teemme virheitä. Kun kuolen, oman, toisen tai jonkun suuremman käden kautta, toivoisin että minusta muistetaisiin ne parhaat hetket, onnelliset. Olen oman elämän sankari. Älköön kukaan tuomitse tätä.
Tyly yhteenveto. Jos ainoa sanottava tahi kirjoitettava asia on lähtökohdiltaan jo negatiivinen, voisiko sen jättää sanomatta/kirjoittamatta. Edes silloin kun puhutaan kuolleista.
Olipa motivaattori tälle ajatukselle, paha taikka hyvä ihminen. En määrittele kumpaakaan. Kaipaan tänne kaiken keskelle hieman humaaneja ja anteeksiantavia ajatuksia. Jos toiveisiini ei kykene syystä taikka toisesta, voisiko silloin olla vain hiljaa.
Ajatusmaailmansa kullakin, antaa kaikkien ajatusten kukkia. Olen naiivi ja sinisilmäinen ja päättelen, että negatiivisten ajatusten purku on jokin ihmisen puolustusmekanismi. Yritän siis ymmärtää.
Ymmärrän, otan liian henkilökohtaisesti, myönnän. Ymmärrän, se on se vikani, humanisti kun olen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti