Nuku sinä vaan rauhassa.
Maaliskuun auringon alla on hyvä hetki tehdä inventaario univarastoon. Heräsin tänään pikkaisen vaille kymmenen, aurinko paistoi silmiin jo varhaisina aamuhetkinä mutta pinnistelin alitajuntaisessa maailmassani.
Viime syksyn pahin parhain unisaldo lienee lähemmäs 15 tuntia. Reippaat kymmenen tunnin yöunet lisättynä kahdet eri päikkärit. Joku voisi sanoa elämäni menevän ohi. Toinen voisi kommentoida nukkuma-ajan olevan jo terveyttä haittaavana tekijänä. Itse totean ylpeänä, että tänä ja muutamana muunakin aamuna heränneeni ennen kelloa omin voimin ja omasta halusta nousta päivään uuteen. Aika kivaa. En tosin voi kieltää ajatusta sängyn kutsuvuudesta ja pienistä päikkärirepsahduksista.
Nyt katselen ympärilleni. Täällä ei ole siivottu, sänkykin vielä laittamatta, ulkoillakin voisi. Opiskelusta puhumattakaan. Töihin täytyy ainakin mennä. Jos pienet päikkärit sittenkin.
Taistelu jatkuu, vaikka aurinko paistaa. Näin se vaan on, tie on mäkinen ja matka on pitkä. Henkiset paukut eivät ole entisensä. Tiedä sitten kuinka niitä lataisi? Onko neuvoa-antavia?
Nuku sinä vaan rauhassa.
Hei ei enää haaveilla mitä muuta on tarjolla.
En osaa arvailla.
Voi jos heräisit sattumalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti