Olimme, erinäinen sekalainen porukka, tehtaassa vierailulla, missä tehtiin rautaesineitä, lumi- ja skeittilautoja, laiskapoitsuja ja hautakiviä. Olimme sekä bussissa että matkailuautossa, riippuen siitä kenen kanssa unessa puhuin. Muistan jutelleeni siskoni kanssa. Kiivas keskustelu käytiin minun mahdollisesta fyysisestä satuttamisesta kahden miehen ja poikaystäväni kesken. Tilanne rauhottui, ja asiat sovittiin. Minun fyysinen koskemattomuuteni säilyi ehjänä. Unessa oli myös kaksi haudasta noussutta. Isäni ja vieras tyttö.
Kysyin isältäni, miltä tuntui nähdä oma hautansa. Hän ei vastannut. Hän katseli rautaesineitä, sellaisia katolle laitettavia ilmansuuntamerkkejä.
(Sivuhuomautus: mökkimme katolla oleva ilmansuunnannäytin katkesi juurestaan syyskuun myrskyissä, tätä ei isäni ollut enää näkemässä.)
Isä etsi mökille uutta takorautaista ilmansuunnannäytintä. Katselin kyyneleet silmissä, miten hän voi olla siinä. Juttelimme. Kaikkea en muista. Minä tapani mukaan täytin ilman monilla kysymyksillä.
En olisi halunnut herätä. Harmittaa, miksi nyt istun koneella, hereillä. Kun voisin olla toisessa maailmassani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti