Kirjoitan ja deletoin kirjoitusta. Olenkohan sittenkään pätevä kirjoittamaan höpöhöpöjä. Kävin kampaajalla mustauttamassa ja keventämässä pääntäni. Vastapainokseni aiheeseen sopivaa lukemista Sillanpään Siljaa. En osaa.
Luen tekstejä, joissa kepeästi kerrotaan päivän juustoleivistä, postauksia liikuntasuorituksista. Tää ei ole mua. Uskonpuute oman luovan ajatusvirran kerronasta kokee tällä hetkellä pahoja kolauksia.
"Tytön nuoren sielun uumenissa oli jo runsaasti varautuneena sellaista elettyä, joka näin sattuman tuomalla hetkellä purkautui hienona hurmiona, kun varhaiskevään iltataivaalta hänen kasvoilleen heijastui ikäänkuin samanlainen tila" F.E. Sillanpää/Silja. Nuorena nukkunut.
Pyrkimykseni tuoda edellämainitun sitaatin tavoin oma ajankuvani kirjoitettuun muotoon, on tavoin tai toisin vielä kovin puutteellinen. Lauseiden yksinkertaisuus latistaa tunnelman kuvausta. Jolloin on tyydyttävä lakoniseen sävyyn toteamaan oma puutteellisuus ja mentävä lähipubiin luovalla ja linjoja lisäävälle siiderille.
Kuulin uutisen, se typisti tulevaisuuden haaveni olemattomiin 40-vuoden yhteisestä taipaleesta, luottokampaaja, jonka piti tehdä niin morsiuskampaukseni kuin mustata pääni sopivin väliajoin, aikoo jättää lupaavasti alkaneen parin vuoden yhteisen kumppanuuden. Olen äimistynyt. Kuinka nyt näin? Suren tätä hiuksiin liittyvää, orastavan ystävyyden alkutaipaleen loppua luovalla ja linjoja lisäävällä siiderillä.
Juhlistan luovalla ja linjoja lisäävällä siiderillä myös elämäni pisimmän, kahdeksan vuoden, työuran loppumista.
Uusia suunnitelmia, uusia kokemuksia, jännitä kesä tulossa. Tule jo, minulla on kengätkin jo valmiina.
Tämä saa riittää, oksennan kohta omalle hyväntuulisuudelleni. Huominen voi tuoda mielen mustan, se on osa tätä mielenterveyttä. Nyt rataa kuitenkin ylöspäin. Vauhti ei ole kova. Pickwick ja kuiva omppu odottaa. Nam.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti