Pieni maailmanparantaja ja muita huokailuja

Aurinko laskee. Iso huokaus. Tänään on ollut hyvä päivä. Miten hyvän sitten kukin määrittää, on niin sanomattakin selvää: subjektiivistä. Minulle "hyvä" on eriasteinen olotila tänäpäivänä kuin se vaikka oli puoli vuotta sitten. Helmikuu 2010 asteikolla tämä päivä olisi ollut peruspäivä, ehkä jokseenkin tylsä päivä jotta se olisi ollut hyvä, olisi vaadittu jotain spesiaalia. Surullista sinänsä. Hmm... Hyväksi päivän tekee se, että heräsin tärkeän ihmisen viereltä, näin ystäviä, sain tehtyjä opiskelujuttuja, nukkuin vain puolentoista tunnin päikkärit. Hyvästä huolimatta on vieläkin kovin tyhjää ja yksinäistä. Pieni huokaus. Olen huomannut ajattelevani paljon hyvästien jättämistä. Luulin jättäneeni hyvästit, kaksikin kertaa mutta on niin paljon sanoja, joita voisi sanoa, että on raakaa itsensä huijaamista, jos kuvittelee voivansa jättää hyvästit sen tilaisuuden tullessa kohdalle. Toisaalta hyvästien jättö siinä hetkessä lohduttaa. Pelkkä kädenkin puristus tuntuu kuin tuhannelta sanalta. Iso huokaus...  

Alussa kun kirjoitin hyvän määrittelystä ja kuinka surullista oli se ettei esimerkiksi vuoden alussa osannut iloita ja arvostaa "tylsää" arkimaanantaita. Pieni huokaus. Seuraava havainto liittyy vahvasti hyvää. Tein erääseen opintojaksoon liittyen erinäisiä netistä löytyviä testejä. Hömppääkö? Niin tai näin, erään testin tulokseksi sain maailmanparantaja, jonka kuvaus on tämä:

 "Olet ihmisrakas ideoiden uudistaja. Olet vakava, hiljaisen voimakas, sinnikäs ja kiinnostunut työstä, joka auttaa maailmaa ja innostaa muita." 

Tunne niin voimakas, kuinka mikään tai kukaan pystyy asiaa paremmin tiivistämään. Sen tiedän etten usko horoskooppeihin. En tiedä uskonko, että meidän jokaisen kohtalo on ennalta määrätty. Pieni huokaus. En tiedä uskonko "merkkeihin". Mutta jos kuoleman takaa pystyisi jonkinlaisen "merkin" antamaan, luulen tai haluan uskoa sellaisen saaneen. Isän "perintö", joksi sitä nyt kutsun. En ole enää isin tyttö, koska isää ei enää ole mutta olen perinnyt ja oppinut isältäni paljon, jonka tuon testin tuloksen kuvaus tiivistää enemmän kuin paremmin. Se, ei paitsi kuvaa isääni, se kuvaa sitä mitä haluan elämältäni saavuttaa. Iso huokaus.

On eräs elokuva. Se on tietyllä elämää mullistavalla tavalla vaikuttavin, mitä olen koskaan nähnyt. Se edustaa myös minun, surullisesti joudun toteamaan, naiivia elämänkatsomustani. Se miksi se on naiivia, koska minulla on valitettavasti epäusko ihmisiin ja heidän hyvyyteen. Ihmiset ovat kuitenkin pohjimmiltaan kovin itsekkäitä. Niin, hmm... Varsinkin tämän kansakunnan  nykytilasta ja tulevaisuudesta päättävät poliitikot antavat niin esimerkillistä esimerkkiä itsekkyydestä. Mitä näitä nyt on... korruptiota, lahjuksia, tukien myöntäminen itselleen, ilmaisia lentoja, ilmaisia pesukoneita, ilmaisia taksimatkoja huoralaan jne. Sitä sanotaan, ettei "ilmaisia lounaita ole". Ja onhan se varmasti niinkin. Poliitikko-rassuilla on varmasti kielinystyrät jo niin kulutuksesta tunnottomat, ettei edes ilmaiset lounaat, vaikka niitä tarjoillaan maistu enää miltään. Pieni huokaus. No yhtäkaikki. Nyt käsi pystyyn. Myönnän. Olin ilkeä. Ei näin. Toisista ikäviä asioita kirjoittamalla ei voita mitään. On löydettävä jokin toinen keino purkaa omaa turhautumistaan. Syyttävä sormi osoittaa varmasti meihin kaikkiin, jollain tasolla. Aina ei esimerkiksi osata arvostaa ystävyyttä, vaan tehdään ja puhutaan selän takana pirullisia. Myönnän olen itsekin tähän syyllistynyt. Harmittaa. Inhottaa. Huokaus.

Se, mitä kukakin täällä elämältään tahtoo, on jokaisen oma asia. Se mitä haluaisin uskoa, että ihmisistä löytyisi hyvyyttä mutta se taitaisi olla vaan itsensä huijaamista. Se elokuva, joka oli mielessäni kun edellisen kappaleen aloitin on elokuva Pay it forward, tässä traileri. Se, miksi minä olen täällä ja se mitä, mikä minun elämästäni tekisi elämisen arvoisen, on että joku päivä joku ihminen voisi sanoa minun hautajaisissani, että tein hänet onnelliseksi. Se on elämältä paljon saavutettu, jos pystyn jonkun, yhdenkin ihmisen teoillani ja sanoillani tekemään onnelliseksi. Huokaus. Palaan mustaan. Täysikuuta verhoaa musta taivas. Tumma verho varjostaa, vaalea kuu kohta kättäni koristaa. Älä kysy. Surettaa. Löydänkö enää paikkaani? Pieni maailmanparantaja ikävöi ja huokaa.

Oispa jo aika toinen. Keinu enää yksinäinen ois.