sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Keltaiset sukset ja mämmiä kermalla, niistä on pääsiäiset tehty.

Keltainen, väri josta en hirveästi pidä. Silti tänään, 4 viikkoa "sen" jälkeen, pukeuduin keltaiseen puseroon. En ymmärrä, miksi sinä Kostajaisten jälkeisenä päivänä vuonna 2009 sen edes ostin. Silloin paistoi aurinko. Terassien pöydät notkuivat viilentäviä. Keltainen on merkki keväästä. Keltainen tuo mieleen pääsiäisen.


Lapsuuden pääsiäiseen kuului rutiineja, ei kristillisiä, viihteellisiä. Tykkään mämmistä. Myönnän sen suurella riemulla ja ylpeydellä. Pääsiäisenä risteiltiin. Käytiin Tallinnassa. Olin alta kymmenen ja Mustanmäen tori kukoisti piraatteja. Sieltä taidettiin ostaa muutamia cd-levyjä ja Niken t-paitoja. Myöhemmin pääsiäiseen täyttyi valkeudella ja pohjoisella. Lasketeltiin. Ukko Halla ja Iso-Syöte tulivat tutuiksi. 


Aloitin tämän "perheharrastuksen" alta kouluikäisenä. Omat ensimmäiset sukset olivat neonkeltaiset. Kaikesta keltaisesta karmivuudesta huolimatta sukset olivat parhaat. Paikka oli Jyväskylän Laajavuori. Noin (reilun) metrin pituinen kiitäjä körötti hissillä rinteen puoliväliin iskän suksien välissä. Polvet joustoon, alkuvauhdit ja suorinta latua alas. Ei, siinä ei kurvia tai hidastekäännöksiä tarvittu. Iskää sai aina odottaa rinteen juurella. Olin pro, tottakai. Isän mielestä myös. Osasin tehdä temppujakin. Jos kaaduin, iskä lasketteli viereen, veti minut takaisin pystyyn ja taas mentiin. Autossa, matkalla laskettelemaan kuunneltiin Mikko Alatalon kasetilta Taikanappia, mahtavuutta. Aika tuo huoleton ja ihana. Kaipaan.


4 viikkoa. Mitä on tapahtunut välillä 22.8.-19.9.? Muistelen. Onko maailmalla tapahtunut mitään? Ei merkittävää. Mullistuksia? Ei. Ruotsin vaalipäivä on tänään. Niin. Aivan sama. 11.9. vuosipäivä meni. Niin. Aivan sama. ... Maailma niin oma kuin ulkopuolinen tuntuu merkityksettömältä. Aurinko on keltainen. Huh, onneksi on satanut. 


Yksi puolto keltaiselle. "Look at the stars, look how they shine for you, and everything you do, yeah they were all yellow." Yellow. Voisiko videon tunnelmalta muuta toivoa? Ei. Täydellinen sää, meren ranta, tuuli puhkoo ja harmaata. Kysyjä, tietämätön, tässä sinulle vastaus kysymykseen "Miten oot jaksanut?". 


Elämän harmaus, on siellä keltaistakin. Hetkittäin. Ei silti liikaa naurua ja iloa yhdelle päivälle. Muistoja kultaisia, niissä on keltaista. Hento hymy = hento askel eteenpäin. Päivä toinen huomenna. Viimeiseen kuvaan, hyvää yötä.
Ps. Kuu, tule jo esiin. Tuo tullessasi kauniimpia unia.


Ei tää voita. Anna sataa vaan. Tule tulva. Vie pois.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti