Song of the day - 04 & viinin viemää.

Laatuaika Värittäjän kanssa tarkoittaa tänään pullollista punkkua, sohvaa, vilttiä, musiikkia, omaa seuraa ja kynttilöitä. Veren tahrima viini kuulostaa hetkeen sopivalta. Meinasin nimetä otsikoksi Sekakäyttäjä mutta ehkä se on jo liika provosoivaa, sanotaan kauniisti, ihmisille, joiden maailmankatsomus on pienempi kuin omani.  Tänään annan unieni tuomien ajatusten lentää musiikin mukana paikkaan jos toiseenkin.  

Sanat juoksevat silmieni edessä, mietin mitä uskallan pukea muotoon mustin (valkoisin) kirjaimin. Fantasion maailmaa taas. Uskon, että pienissä sievissä, ihminen uskaltautuu avautua ja kertoa sisimmät tunteet. Tätä voidaan myös kutsua känniläisen puheeksi, mutta jostain sisältä nekin avatumiset, jotka yön viimeisinä tunteina tehdään kumpuaa. 

Mistä minä kertoisin avautuisin? Hmm? Olen jo, useastikin, käyttänyt korttia: "avoin kirja" eli aika avoimesti olen ajatukseni luettavaan muotoon laittanut, joten fantasion tämän hetken viinin viemästä tilasta ja ajatusmaailmasta. Siitä on puoli vuotta ja kolme päivää. Aikaan sopivaa ajatuksen virtaa, olkaa hyvät.

"Pullo päivässä pitää lääkärin loitolla." Voisin lanseerata uuden terveysopillisen lauseen. Tässä uskossa siirryn illasta yön tunteihin:

Kynttilät siellä täällä huonetta, heijastelee pääni haamuja tummille seinille. Vaaleat lakanat kauttaaltaan tahroja täynnä. Tuntuu märältä, kädestäni ääneti tippuvat tahrat luovat tumman ja vaalean punaisia tahroja. Kaunista. Kirjoitan lakanaan "anna se takaisin" mahtiviulujen soidessa taustalla, pulssin noustessa, afrikkarumpujen lyödessä tahtia juoksen. Veri jättää vihjeensä takaa-ajajille. Piilouden, taivas on äänetön. Hän ei vastaa, vaikka kuiskaten pyydän apua. Lupasin olla ahkera ja hyvä. Olen pettänyt sinut, siksikö et vastaa kun pyydän. Nyyhkytystä ja kyyneleitä vuoron perään. Olet minun haamuni, joka ei uskalla näyttäytyä. Olen pahoillani siitä. Tunnun olevan pahoillani kaikesta. Sanon sen äänen. Vapisevin käsin pyyhin veren tahriman ranteen. Punainen vana hento vain on. Näen haavan umpeutuvan, vähän kerrallaan. Hän pistää kätensä minun pääni päälle. Havahdun. En vuoda enää. Hiljaa avaan oven, katson, sänky valkoinen taas on. Hän on istunut siinä. Lämmin kohta, ruumiin jälki. Lohduton on katseeni, täytyikö sinun jo mennä. Et sanonut mitään. Kyynel poskelta pyyhkyityy kuin itsestään. Tunnen kosketuksen. Hän ottaa minut syliinsä. Itken. Älä mene vielä. Jää. Hän on hiljaa, sulkee silmänsä. Hän on poissa.   

04. A song that makes me sad:

Pöllömaniaa

Minervan pöllö lentää vasta hämärän laskeutuessa. Tätä lausetta yritän sisäistää ja iskostaa mieleen. Yritän opetella elämään itsessäni. Olen kuitenkin (vielä toistaiseksi) pöllö pöllö. Kuinka kauniit pöllön silmät ovatkaan, olen hämmentynyt silmien intensiteetistä.

  Pöllöt mielletään viisaiksi eläimiksi. Sinänsä pöllön symbolismi ei herätä suuria tunteita, kuitenkin jokin, vielä tunnistamaton asia, ajaa minut haaveilemaan pöllö-tatuoinnista, pöllö-taulusta, pöllö-korusta, pöllö-taiteesta, pöllö-lemmikistä. Lista on pitkä. Pöllöön liittyy muistoja ja hauskoja tapahtumia. Kuten kummipoikani kanssa kilpaa huhuilu "huhuu-huhuu" sekä tämä levy:

Tämä kirjoitus on omistettu maamme pöllöille. Kukin mielessään saa pohtia, kuuluuko ryhmään. Käsi ylös jos näin on. Itse ainakin nostan käteni. Tiedän ainakin tämän katon alta löytyvän toisen samanlaisen. Tässä vielä hieman pöllö-faktaa by wikipedia:


"Pöllöt (Strigidae) on lintuheimo. Ne ovat yöeläimiä, mutta jotkut liikkuvat päivälläkin. Suomessa pesiviä pöllölajeja ovat helmipöllö, varpuspöllö, huuhkaja, hiiripöllö, lehtopöllö, viirupöllö, lapinpöllö, sarvipöllö, suopöllö ja joinakin vuosina tunturipöllö. Pöllöt ovat lihansyöjiä ja niiden pääasiallista ravintoa ovat pikkunisäkkäät. Ravinnon sulamattomat osat pöllöt oksentavat niin kutsuttuina oksennuspalloina. Pöllöt tunnetaan hyvästä hämäränäöstä, lähes äänettömästä lennosta sekä noin 270 astetta kääntyvästä päästä."


Ei pöllönpää!

Toisinaan tuntuu tältä. (Kuva: http://www.hellofriend.info/?p=279)

Vuoristorataa ylös, alas ja alemmas.

Kynttilöiden keskellä, pimeässä ja kylmässä Tell me this night is over soidessa mietin kuinka elämä on tässä ja nyt, ja kuinka vaikea juuri tästä hetkestä on nauttia. Tulevaisuus mielessä ja muistot kyyneleinä poskella, en osaa olla itseni sisällä. Näin tapahtui eilen illalla ja näin tapahtui perjantai-iltana. 


Kuu valaisi vuodettamme eilen, pyysin että siirretään verho ikkunan edestä pois. Hetki, josta nautin. Niin tämä oli hetkellistä. Nyt auringon paistaessa haluaisin siirtyä tästä ajasta jonnekin, en sano ikuisuuteen mutta ote on vaan niin hento. Miksi jo saatu ote lipuu sormista pois. Kirjoitin, että raskainta on päivittäinen ikävöinti. Hyvänä kakkosena tulee laskujen sieto ja niistä ylös ponnistaminen. Hetkittäin elämä voittaa, nyt tuntuu ettei jaksa. Masennuksen musta käsi nostaa sormeaan. Jollain sairaalla tavalla olen luokitellut Masennuksen maskuliiniseksi olioksi. Se on kuin tiivis parisuhde, jossa on niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa. Masennus itse sairastaa narsismia. Se mitätöi minua. Se väheksyy minua. Sen viettienergia on vastustamattoman suurta. Se ei tunne syyllisyyttä minun pahasta olosta. Siltä puuttuu empatia. Kaiken tämän vuoksi haluan häivyttää ja pysyä omassa turvallisessa maailmassa. Ei anna aurinko energiaa, eikä d-vitamiini, eikä kalaöjy. Tulevaisuus antaa toivoa. Sinne on vain niin kovin pitkä matka vielä. 

Sosiaalisen median lyhyt oppimäärä

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Song of the day - 03 & hämmennyksen aika.

Oikeastaan on aivan hulluutta laittaa asioita johonkin järjestykseen. Elämän kaaos on ihanaa järjestettävä. Tehtävä mahdoton. Olen taas inspiroitunut monista blogeista. Ajattelin jossain vaiheessa tehdä selvityksen mielenkiintoisista ihmisistä ja tarinoista. Sillä välin haen vielä itselleni ja omille kirjoituksille paikkaa ja jäsennystä. Tässä hämmenyksen vallassa, on yllättävän hankala (taas kerran) löytää juuri se tietty kipale, varsinkin kun levysoittimella soi parhaillaan Opeth. 


Suomi-Ruotsi -kamppailu päättyi hiuksen hienosti naapurimaan eduksi tällä kertaa. Tähän kappaleeseen liittyy muistoja kesältä 2009. Ai että se oli hieno kesä! 


A song that makes me happy:



Enjoy!

Puuroa ja blogeja

Tunteiden pukeminen sanoiksi on vaikeaa. Joten tyydyn toteamaan, että tänään on ollut hyvä, joskin laiska päivä. Huomaan, että syvälliset pohdinnat omasta terveydestä ja elämänhallinnasta ovat jääneet taka-alalle. Kaipaan vertaistukea. Olen ollut laiska etsiäkseni apua. Sukellan mieluummin löytämääni todelliseen satumaailmaan. Tirkistely muiden intohimoihin tuntuu täyttävän oman kadonneen intohimon. En usko, että tämä tie vie ongelmien ratkaisuun. Olkoon tämä hullaantuminen ainakin väliaikainen ratkaisu. Jonkinlainen inspiraation ja hyvän mielen lähde kuitenkin, aika hyvä sekin. Ehkä uusi elämäntyyli? Eheii, kuulostaa liian vieraalta. Uusi harrastus kenties? Hmm.. täytyypä  analysoida suhdettani blogeihin hieman syvällisemmin, sitten joku toinen kerta. HahaHaa!

Seurailen päivittäin noin 15 henkilön mietteitä ja kirjoituksia. Aika monta, sanon minä. Tosi.elämää@netti.com aka "iso sisko valvoo" aka "salkkari, kauniit&rohkeat yms. menneen ajan viihde, nyt luetaan oikeasta elämästä" mitä näitä nyt onkaan. Olen pohtinut, mikä on se elementti blogeissa, mikä koukuttaa. Oma kirjoitukseni ei tunnu kovin "blogimaiselta". Koen  kirjoittavani vain itselleni. En ota kuvia päivän asusta, en tee tuotevertailuja, en esittele kirppislöytöjä, en harrasta DIY:ä, en kirjoita mistään spesiaaliaiheesta kuten käsitöistä, muodista, kukista&mehiläisistä, en ole julkkis, en halua olla julkkis, en ole täynnä bling-blingiä tai indietä, olen minä. Listan jatkuttua päässäni, tulen tulokseen, että olen aika tylsä ja väritön. Ironista kyllä kirjoitan Heidi Värittää otsikon alla. Lukijakunta on minulle sellainen abstraktikäsite, onko teitä siellä, millaisia olette? "Is there anyone out there?" kaikuu mielessäni ja kuva piirtyy näytölle, jossa Titanicin upottua muutama laiva palasi etsimään merestä matkustajia näiden yöllisten etsintähuutojen myötä. "Is there anyone out there?" 

Julkinen päiväkirja tuntui ja tuntuu vieläkin areenalta, jossa pakotan itseni miettimään niitä kyyneleitä, joita yöllä vieläkin valuu pitkin poskia. En nuku rauhassa, jatkan haaveilua siitä, mitä muuta on tarjolla tai mitä olisi ollut tarjolla jos elämän suunta ei olisi kääntynyt niin radikaalisti eräänä elokuun aamuna. 

Intohimojen toteuttamaton lista:

-urheilu

-kirppikset

-uusi koti (36n2<) sisustuksineen

- 2 suunniteltua tatuointia

- uusi kamera/valokuvauskurssi

Intohimojen toteutunut lista:

- avanto

- blogien seuraus

- julkinen avautuminen, vaikkei tuo itsetarkoitus olekaan

- iltapuuro mustikka-vadelmakeitolla..namnamnam

Puurot keitolla.

 Hyvää yötä rakkaat.