tiistai 1. helmikuuta 2011

Puuroa ja blogeja

Tunteiden pukeminen sanoiksi on vaikeaa. Joten tyydyn toteamaan, että tänään on ollut hyvä, joskin laiska päivä. Huomaan, että syvälliset pohdinnat omasta terveydestä ja elämänhallinnasta ovat jääneet taka-alalle. Kaipaan vertaistukea. Olen ollut laiska etsiäkseni apua. Sukellan mieluummin löytämääni todelliseen satumaailmaan. Tirkistely muiden intohimoihin tuntuu täyttävän oman kadonneen intohimon. En usko, että tämä tie vie ongelmien ratkaisuun. Olkoon tämä hullaantuminen ainakin väliaikainen ratkaisu. Jonkinlainen inspiraation ja hyvän mielen lähde kuitenkin, aika hyvä sekin. Ehkä uusi elämäntyyli? Eheii, kuulostaa liian vieraalta. Uusi harrastus kenties? Hmm.. täytyypä  analysoida suhdettani blogeihin hieman syvällisemmin, sitten joku toinen kerta. HahaHaa!






Seurailen päivittäin noin 15 henkilön mietteitä ja kirjoituksia. Aika monta, sanon minä. Tosi.elämää@netti.com aka "iso sisko valvoo" aka "salkkari, kauniit&rohkeat yms. menneen ajan viihde, nyt luetaan oikeasta elämästä" mitä näitä nyt onkaan. Olen pohtinut, mikä on se elementti blogeissa, mikä koukuttaa. Oma kirjoitukseni ei tunnu kovin "blogimaiselta". Koen  kirjoittavani vain itselleni. En ota kuvia päivän asusta, en tee tuotevertailuja, en esittele kirppislöytöjä, en harrasta DIY:ä, en kirjoita mistään spesiaaliaiheesta kuten käsitöistä, muodista, kukista&mehiläisistä, en ole julkkis, en halua olla julkkis, en ole täynnä bling-blingiä tai indietä, olen minä. Listan jatkuttua päässäni, tulen tulokseen, että olen aika tylsä ja väritön. Ironista kyllä kirjoitan Heidi Värittää otsikon alla. Lukijakunta on minulle sellainen abstraktikäsite, onko teitä siellä, millaisia olette? "Is there anyone out there?" kaikuu mielessäni ja kuva piirtyy näytölle, jossa Titanicin upottua muutama laiva palasi etsimään merestä matkustajia näiden yöllisten etsintähuutojen myötä. "Is there anyone out there?

Julkinen päiväkirja tuntui ja tuntuu vieläkin areenalta, jossa pakotan itseni miettimään niitä kyyneleitä, joita yöllä vieläkin valuu pitkin poskia. En nuku rauhassa, jatkan haaveilua siitä, mitä muuta on tarjolla tai mitä olisi ollut tarjolla jos elämän suunta ei olisi kääntynyt niin radikaalisti eräänä elokuun aamuna. 

Intohimojen toteuttamaton lista:
-urheilu
-kirppikset
-uusi koti (36n2<) sisustuksineen
- 2 suunniteltua tatuointia
- uusi kamera/valokuvauskurssi

Intohimojen toteutunut lista:
- avanto
- blogien seuraus
- julkinen avautuminen, vaikkei tuo itsetarkoitus olekaan
- iltapuuro mustikka-vadelmakeitolla..namnamnam


Puurot keitolla.
 Hyvää yötä rakkaat. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti