Muistatko kun viimeksi nauroimme? En muista minäkään. Olenko kehittänyt herkässä mielessäni suhteemme kauniiksi tarinaksi? Tiesitkö, kuinka paljon suhteemme perus on vaikuttanut minun aikuisikääni? Minä en tiennyt. Ennen kuin vasta sinä päivänä kun kohtalosi antoi sinulle armon ja minulle uuden suunnan elämälle. Anna kun kerron sinulle nyt, kuka olen. Anna kun nyt päästän sinut lähelleni. Sinä muistat ensitapaamisemme. Olit sen kerran aiemmin kokenut mutta hetki oli kuitenkin ainutlaatuinen. Sinä muistat suhteemme kasvun, minä sen irtioton. Olen pahoillani, niin minusta tuntuu hetkittäin joka päivä, joka viikko. Jos keskustelisimme nyt, järkyttyisit. Olisimme molemmat pahoillaan, ennen kaikkea sinä. Joten on onni, että pystyn käymään tämän dialogin itseni kanssa. Älä silti epäröi hetkeäkään, ettenkö vahtaisi näitä sivuja tilanteeseen jossa halaus kertoo lauseen: minä rakastan sinua.
(C) Luna K. Lahti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti