tiistai 21. kesäkuuta 2011

Life on mars

Kauniita kuvia toinen toistaan hassumpia, kekseliäämpiä ja kuvauksellisia. Inspiroidun. Huomaan pystyväni katsomaan tilannetta kaukaa ja annan ajatuksen kuvituksesta edelleen myllätä mielessäni. Se tekee tepposia. Mieleni. Jotain kytee sisällä. Olen aina halunnut matkustaa kuuhun. Miksei marssiinkin. Tein uudistuksen täällä tositarkoituksella. Tarkoittaen tietoista siirtymistä ajatuksen tasolla mustasta valkoiseen. Olen valmis. Historiaani en unohda.
Hain eilen ajatusta tämän sanojen kaatopaikan ideasta ja mahdollisen teeman pinnallisuudesta. Tässä listaus, joita en totaalisesti ole hylännyt, siirtänyt sivuun, kenties.
  • Urheilu, heihei hullu mutta intohimoinen hikoilija missä olet?
  • Häät, boooring. Juu sivulauseessa tästä tapahtumasta, ainutlaatuisesta hetkestä tulee kirjoitettua jopa itsensä kyllästymiseen saakka.
  • Runot, pelkään.
  • Novellit, kauhistun, pelkään
Kahta listan viimeistä salaa unelmoin, taidosta kirjoittaa kun A-L Härkönen kirjoittaessaan Häräntappoaseen, Ei kiitos, Heikosti positiivinen tai Loppuunkäsitelty. Viimeisin erityisen merkityksellinen, jopa pelottavan oman ajatuksen kaltainen. Olenko hullu kun sanon ja myönnän, haluan olla kuin hän. Ehkä joskus näin marsissa, sitten kun siellä on elämää.

maanantai 20. kesäkuuta 2011

One man down

Olen ollut hiljaa, kauan. Nopea analyysi omalle mykkyydelle, sanat syntyvät tuskasta. Pohjustan ja pyörittelen tulevia sanoja. Ei suurta kärsimystä horisontissa. Tyyntä myrskyn edellä, sanotaan.
Blogini, eräällä tapaa ystäväni tulevaisuudesta en ole huolissani, ei ole itseisarvo pitää mitään taikka ketään elossa tekohengityksellä. Tämä harmaiden kiekuroiden koti on ollut turhan pitkään ajatusteni kaatopaikka. 
Otsikko viittaa tulevaisuuteen. En tarkoita vaaleanpunaisia hössötys sydämiä, vaikka verivaloilta ei voida välttyä, ainakaan kuvainnollisesti. En osaa laulaa, ainakaan nuotilleen ja toisten korville, en osaa soittaa, en osaa piirtää. Luotan luovuuteni rivien väliin. Ehken ole pätevä, ehkä olen pinnallinen. En edelleenkään koe tarvetta kuvittaa, vaikka maisemien maalaus kuvin kiehtoo. Olen pääni vanki.