Olen ollut hiljaa, kauan. Nopea analyysi omalle mykkyydelle, sanat syntyvät tuskasta. Pohjustan ja pyörittelen tulevia sanoja. Ei suurta kärsimystä horisontissa. Tyyntä myrskyn edellä, sanotaan.
Blogini, eräällä tapaa ystäväni tulevaisuudesta en ole huolissani, ei ole itseisarvo pitää mitään taikka ketään elossa tekohengityksellä. Tämä harmaiden kiekuroiden koti on ollut turhan pitkään ajatusteni kaatopaikka.
Otsikko viittaa tulevaisuuteen. En tarkoita vaaleanpunaisia hössötys sydämiä, vaikka verivaloilta ei voida välttyä, ainakaan kuvainnollisesti. En osaa laulaa, ainakaan nuotilleen ja toisten korville, en osaa soittaa, en osaa piirtää. Luotan luovuuteni rivien väliin. Ehken ole pätevä, ehkä olen pinnallinen. En edelleenkään koe tarvetta kuvittaa, vaikka maisemien maalaus kuvin kiehtoo. Olen pääni vanki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti