Satojen merien näkijä

Oli synkkä ja myrskyinen yö - aloitus niin klassinen. Mutta täsmäkuvaus niin osuva. Ei suinkaan yöstä vaan mieleni  kiemuroista. Hämmentävää on tilanne, jossa olet itsesi ulkopuolella ja mietit kuka henkilö kirjoittaa, käyttäen omia ajatuksiaan sinun nimissä. 

En suostu antautumaan, en ainakaan vieraalle. Annan kuvan tunnelman kertoa oman tarinansa valon löytämisestä. Sumu saapuu...

Marraskuun sade.

Tuoksuu satsumoille ja joululle. On kylmä ja odottava tunnelma. Katselen taivaalle. Horisontti on harmaa. Naapurin talon katolla lunta. Talvi ahdistaa. Iltapäivälehtien ryöpyttämä myrsky on kai tuloillaan, mikään ihmehän se ei ole. Ja ilmeisesti tällä kotiakselilla on luvassa "vain" räntää ja vettä. Kulma tasan kello 17:00. 

Onko sen väliä? Onko sen väliä, jos pysähdyn. Juuri kun olin kirjoittamassa kaiusta ja äänestä, soi puhelin. Kuulikohan joku sittenkin? Soittaja oli tuntematon. Hänellä oli lempeä ääni, hän oli nainen. Hän välitti minulle erittäin tärkeä tiedon. Hänelle soitto oli työtä, minulle se tarkoittaa jonkinasteista pelastusta. 

Elämäni on täynnä ristiriitoja. Ennen niiden kanssa on osannut elää. Nyt ne tuntuvat ylivoimaiselta käsittää. Elämä kaipaa järjestystä, byrokraatista koneistoa. Vie pois kauhu tulevaisuuden päivistä. Tuntuu jotenkin sietämättömältä tämä tiedottomuus. Ei tiedä milloin itkettää, milloin naurattaa. Päivät täynnä hysteriaa ja maniaa. On raskasta olla vuoristoradassa. Toisaalta elämä on tylsää ilman tunteita. Mutta raastakaa minut kunnolla ja ennen kaikkea kerralla. Haluan katsoa silmästä silmään tappajaa. Katsotaan selviänkö? Kuinka sitä sanotaankaan: "mikä ei tapa, vahvistaa". Entä jos tappaja käy joka yö sängylläsi vie pienen palan pois ja ennen kuin huomaatkaan jäljellä ei ole mitään. Missä vaiheessa kerkeän,  pystyn vahvistumaan?

Hitaan kuoleman kyydissä pysyy. Ja mikä kauheinta, kuoleman kyydin näkee selvästi. Katso peiliin. Olet vain surkea yksilö. Olet purjetinut jo pitkän matkan pois tutusta laiturista. Nyt tuuli puuskaisena lakaisee lunta naapurin katolta. Kohta se alkaa - myrsky.  

Matka omalle laiturille alkaa huomenna. En tiedä löydänkö sitä enää aavan takaa. En osaa käyttää kompassia. Ehkä minua huomenna joku opastaa. Toisaalta luottavaisuus valtaa minut, mutta olen epäileväinen. Luulin olevani idealisti, optimistinen avoin kirja. Pettynyt on se kuka näkee noin suuren valheen. Olen pessimisti. Olen kuitenkin odottavaisin mielin. Itkettää. Olenko sittenkin onnekas? Olenko sittenkin vahva? Liian suuria adjektiiveja liian aikaisin.

Minun täytyy myöntää, esiriput eivät vielä kauttaaltaan ole laskeutuneet. Ne, joille en ole kertonut, ovat tietämättömiä kohtalostani. Heille esitän. Olen aika mainio näyttelijä. Mutta raastavaa se on, surullista myös. 

Marraskuun sade tule. Vie lumi pois. Haluan mustaa. Halua rosoista. Liikaa valkoista, liian ahdistavaa. 

Olen tehnyt sen...

...aloittanut tänään paljon uutta - viihteellistä, kutsutaan myös "yhteiseksi harrastukseksi" sekä vakavaa, kutsutaan myös "Projekti ikuisuudeksiko?". Niin. Jännitävä päivä. Huomaan pyhäinpäivän jälkeisessä nousun hurmoksessa näkeväni hieman valoa ja johdatusta. Tarvitsen vain uskallusta, uskallusta, uskallusta ja onnea. 

Eilen oli itkuinen päivä. Murheellisista murheellisin taas pitkiin aikoihin. Mikään ei tuntunut onnistuvan. Iltaa kohden kasvoin, kuu nousi esiin viimeistään alkuyön karkkireissulla. Voi kuinka se hennon hohteen loi. En kuitenkaan saanut toivomiani painajaisia. Aamulla heräsin hieman pettynein fiiliksin.

Nyt kello puoli kolme yöllä reippain mielin totean "kaikella tarkoituksensa", jotkut vain joutuvat maksamaan siitä (tarkoituksesta ja sen löytämisestä) liian kovan hinnan. Elämä on tuskaisen epäreilua. Toisaalta uskallan uskoa niinkin kliseeseen kuin "what goes around, comes around". joten totean (juujuu, kilttityttö ivallisesti ja pahoin ajatuksin) "ha ha!", Simpsoneiden Nelsonia mukaillen.

Ha Ha! Olkaa kilttejä toisillenne! Ollaan kilttejä kaikille! Ei viitsitä valehdella ja pettää. Ollaan avoimia! Jooko? Tyhmä, idealisti ja naiivi minä haluaa taas sokeasti uskoa ihmisiin ja heidän/teidän hyvyyteen. 

LET'S MAKE LOVE NOT WAR.