Kulman jos toisenkin takaa ilmestyy menneisyyden velkoja. Kuinka nämä tilit saisi selväksi? Erittäin surkeaa on jättää asiat taakse. Mieli ei jätä rauhaan.
Psykologi kehotti aukaisemaan uuden oven. “Kyllähän se vanha mieleen uppoaa, aika unohtaa.” Päässä tulee liikaa jos kymmeniä ovia on selällään. Kylmää. Kuinka elää yksinkertaisesti? Kuinka olla ajattelematta? Eikö se ole elämän tuhlausta. Juostaan läpi vuodet. Suoritettaan. Tehdään muksut. Itketään yöt. Pinnistellään päivät.
Toisaalta pitääkö elämästä tahtoen tehdä vaikeaa? En voi elää itsessäni, jos vain olen ja suoritan.
Elämän tarkoituksen tie on vaarallinen? Ajattele, jos päädyn ajatukseen, että ihmiselämän tarkoitus on olla vain ajattelematta, tehdä vain, mitään kyseenalaistamatta, ja pohtimatta. Voisin yhtälailla valuttaa vereni nyt.
“Mä oon kuolemankielissä aina, kun nojaan elämään.”
