Mustan kirjaimen unelma.

 

Valkean polun varrella mustia roskia.

Palaa karrella kaaren moskia.

Siivu siivun perään kerään.

Laukutan mukaan avut.

Toisten hylkäämät tavut.

Asettelen.

Vieraista avuista uutta lois.

Sivu sivun perään.

Kertomuksen tois.

Ja pelkonsa unohtaa vois.

 

© Luna K. Lahti

 

Runotorstain 217.haaste

Veitsi valtimolla.

Vaaran huiput erämaan sydämessä.

Vaalit maan syntyä.

Sykkiä punaisena tahdoit.

Joutsenista tuonelan haaveilit vain.

Veitsi viiltää seinämän.

Vana verenä kasvaa.

Vastahan synnyin.

Hiljaisuudessa kasvoin.

Kuun kierron ajan tyyni.

Polku kerran heikko.

Veitsi valtimolla.

Tuonelaan vaellan.

(c)Luna K. Lahti

Sururumpu.

Pieniä vaaleita.

Helmiä haaleita.

Poskella suolaisia, ikkunalla makeita.

Katso ruudulla tanssia sateen.

Vaan toinen toistaan rytmin jatkeen.

Lammikossa kumpparin verran, joessa hukkumisen kerran.

Lampi särkyy pisaroista.

Sade hiljaisuuden huuhtelee.

Peltikattounelma mökillä hiljaisuuden alla.

Siellä on sade ja rumpu.

Siellä on koti ja hänen kumpu.

© Luna K. Lahti

Tehtävä taivaalla.

Taivaankappaleena vanha muistoissani uusi kuu.

Vasta vuoden vanha taival uus.

Armahdusta vailla. 

Huhu todeksi kävi.

Tilanne uusi, huima ja hapeton.

Rangaistus ikuinen. 

Kuu, vanha kiertolainen.

Uuden asukkaan sait. 

Helli ja hoivaa.

Katki olen, lohtua vailla.

Uudesta maailmasta havahtuneena.

Pois pakotettu eilisestä.

(c) Luna K. Lahti

Konsertti Saertee.

Taito minussa piilossa.

Tunne aarteesta aistissa.

Sinfoniasta irronnut.

Orkesterista karannut.

Klassisesti löytynyt.

Schubertin säestämänä sähäkkä.

Liedistä luovuus laineilla.

Merellä maine.

Vaellus valloillaan.

Laine, pärske, ryöppy ja tyrske

sisälläni.

© Luna K. Lahti

Kaunis uni.

Halla-aamu

Kipu kaunein kaikista kipitti ja kävi.

Kipu kallein kauas kantaa.

Ei neuloja, ei veitsiä, ei puukkoja.

Tapoja 682 syöstä herätetty kalliolta.

Kaikki kelvollisia korvikkeita.

Kuoleman korjanneita.

Katunut ei kauhu.

Kirves kaulalla kaaduit.

Kipu kaunein kaikista kutitti ja koski.

Kipu kallein koskaan kohdattu.

© Luna K. Lahti

Veden äärellä

Armisvesi

Maisemaa kuvasit, pensselillä maalasit.

Kerran vielä suljit oven vajan.

Oli vaivainen olemus ajan.

 

Pinta tyyntyi illaksi taas.

Anna sen olla.

Laula sen lailla.

Heijastuksia vailla.

 

Tila kuin kätesi.

Tukit kuin voimasi.

Västäräkki tiellä kiven.

Anna sen laulaa.

Anna sen kertoa.

Pinta sen heijastaa.

 

Pinta tyyntyi illaksi taas.

Anna sen olla.

Laula sen lailla.

Heijastuksia vailla.

Hiljaisuus aina.

 

©Luna K. Lahti