Ei koskaan tunnu siltä oikealta hetkeltä. Oikea hetki kertoa. Kerran sen näin. Se vilahti, sain melkein otteen. Sain hennon tilaisuuden. Kuitenkin, vaikka kaiken tein kuten piti, ei mikään mennyt kuten piti. Olet siellä jossain ikuisuuden kohdalla, toivottavasta omassa mökissäsi. Voitko hakea mut täältä pois. Kuuleeko minua kukaan? Haluan pois tähtien mukaan. Oli kuutamo mutta myöhästyin. Nyt on pilvistä, emme näe. Minä en näe. Tie on hukassa. Kirjoitan leijoihin ja ilmapalloihin, saavuttavatko ne koskaan sinua. Kynttilä on syttynyt, se palaa muistollesi.
Vuosi (niistä hetkittäisistä hyvistä huolimatta), jota tulen inhoamaan aina. Vuosi, jota en haluaisi kurjimmista kurjimminkaan ihmisen kokea. Vuosi, jota en unohda koskaan. Vuosi, jossa jokainen päivä oli uusi. Vuosi, jona pahuus minussa syntyi. Vuosi, jona masennuin. Vuosi, jona ikävöin.
Vuodet, joina tulen ikävöimään vielä enemmän. Sinun lähtösi vei riemun, suru vain siihen jäljelle jäi.
